Kesäyön hetki
Tumman metsän keskellä
on järvi hiljainen
Sen pinta peilaa pilviä
yötaivaan kesäisen
Hiljaisuuden rikkoo
laulu lintujen
sekä sävel vieno
haltiain huilujen
Kirkas ääni laulaa
yöhön murhettaan:
se omaa lastaan saattaa
paikkaan parempaan
Alla pinnan tyynen,
sylissä mustan veen
lepää ruumis pienen
järveen hukkuneen
Taivas yhä tummuu,
ei aika oottaa voi
Sävel laulun hiipuu,
yhä kauempaa huilu soi
Pian taas metsä nukkuu
ja rannat hiljentyy
Vain käki yksin kukkuu
kun aamuyö viilentyy
Darkstorm
|