Kesäyön hetki

Tumman metsän keskellä 
on järvi hiljainen 
Sen pinta peilaa pilviä 
yötaivaan kesäisen 

Hiljaisuuden rikkoo 
laulu lintujen 
sekä sävel vieno 
haltiain huilujen 

Kirkas ääni laulaa 
yöhön murhettaan: 
se omaa lastaan saattaa 
paikkaan parempaan 

Alla pinnan tyynen, 
sylissä mustan veen
lepää ruumis pienen 
järveen hukkuneen 

Taivas yhä tummuu,
ei aika oottaa voi 
Sävel laulun hiipuu, 
yhä kauempaa huilu soi 

Pian taas metsä nukkuu 
ja rannat hiljentyy 
Vain käki yksin kukkuu 
kun aamuyö viilentyy 

Darkstorm