Määränpää

Toi syksy mukanaan hämärän,
maa levolle laskeutuu
Se odottaa tuloa pimeän
ja uneen tuudittuu

Kuiskii tuuli sanojaan
korviin samoajan
Tervetulleeksi toivottaa
uupuneen vaeltajan

Hän viitannyörejä kiristää,
kylmää pakenee
Toiveen lämmöstä lähettää
kulkemaan edelleen

Nyt vasta huomaa kuunnella
hän tuulen sanoja:
Ne tulen kajosta kertovat
- vaan ilman lohtua

Käy askel kulkijan tiuhempaan,
yhä eteenpäin kiiruhtaa
vain päästäkseen katselemaan
kodin hiillosta hiipuvaa

Valkoinen vaippa syleilee
maata tulen runnomaa
Se alleen myöskin peittelee
väsynyttä matkaajaa?

Darkstorm