Elämän polku

Kävelen pimeää polkua,
enkä tiedä, minne voin joutua.
Tämä elämän matka ikuisuuteen
on pitkä ja kivinen - miten siitä helppoa teen?

On yksinäistä kulkea vaan,
liian pimeää, ei voi löytää rakkauttaan.
Onko täällä muita kaltaisiani,
jotka voisivat helpottaa tuskaista taakkaani.

Tällä polulla elämän
kuljen läpi pimeän.
Valoisa ikuisuus näkyy jo,
se kirkas, turvallinen valo,
jonne tähtään tieni -
tämä pimeys on liian suuri ja minä liian pieni.

Joku lopettaa kesken, ennen aikojaan
lähtee ikuista valoa tavoittelemaan.
Hallaa siinä itsellesi teet,
jos matkasi päätät ja liian ajoissa meet.

Vanhat muistot takana päin,
ei tarvitse taakse katsoa, mene vain eteenpäin.
Ikuisuudella sinut palkitaan,
kun jaksat polkuasi pitkin vaeltaa.

Tällä polulla elämän
kuljen läpi pimeän.
Valoisa ikuisuus näkyy jo,
se kirkas, turvallinen valo,
jonne tähtään tieni -
tämä pimeys on liian suuri ja minä liian pieni.

Kun viimein saavut määränpäähäsi,
ja katsot vielä kerran taaksesi:
Mitä siellä näet, keskellä pimeää
on jotain sellaista, mitä muut ei nää.

Valoon astun, jo liidän pois,
on matkani ohi, mun on hyvä mennä pois.
Ja antaa tilaa muillekin,
ehkä vielä joskus palaan takaisin…

-Sessha-