Kuningas ja talonpoika

Käsistä pitäen tukevat toisiaan,
ovat kuin ei olisi muuta maailmaa.
Kuiskivat toisilleen salaisuuksia -
kauniita sanoja ikuisesta rakkaudesta.

Unissaan näkevät toisensa,
yhä uudestaan pakenevat todellisuudesta.
Uneksivat sellaisesta paikasta,
jossa heillä on vain toisensa.

Kuningas vailla kruunua,
talonpoika vailla maata.
Toinen häkkilintuna lentää,
toinen vapaudessaan halveksii elämää.

Tähdissä sielut puhuvat toisilleen:
"Annan kaikkeni, jos sinäkin niin teet."
"En voi kansaani unohtaa",
vastaa kuningas, jota kansa pitää narrinaan.

Antaa kaiken, mitä köyhyydessään omistaa
toinen kun vapautta halajaa.
Siivet enkeleiltä lainaten
lentävät lailla kotkaveljien.

Kuningas vailla kruunua,
talonpoika vailla maata.
Toinen häkkilintuna lentää,
toinen taas halveksii moista elämää.

Kuningas vailla onnea,
talonpoika vailla rakkautta,
toinen suree yksinäisyyttään,
toinen tahtoo rakastaa elämää.

Käsistä pitäen tukevat toisiaan,
ovat kuin ei olisi muuta maailmaa.
Taivaita kohden venyttävät siipiään,
lailla kotkaveljien kohti tähtiä lentää…

-Sessha-