Meri

Vene viiltää viivaa aaltoihin,
soutaja tahtoo rakkaansa takaisin.
Vedot vievät läpi laineiden,
verisessä vanassa yli jälkimaininkien.

Valtamerta yksi uhmaa,
tietämättään rukoilee jumalaa:
Ota sieluni vaan älä elämääni,
ota ääneni vaan älä kieltäni.

Ja niin soutaja jatkaa tuomittua matkaansa
pelastaakseen ainoan rakkaansa
Ei tahdo kuolla koskaan,
vaan etsii tuonpuoleisestakin rakastaan.

Laineilla lepää laivan hylky,
soutajan kädet ovat kuin lyijy.
Pohjaan hukkuneet toiveet 
eivät uhmasta huolimatta pelastuneet.

Valtamerta jos yksin uhmaa,
se tietää varmaa turmaa:
Ottaa se sielun ja elämän,
ottaa se äänen ja onnen.

Rakkaus on kuin valtameri

-Sessha-