Metsän kaunotar

Tunnetko sä aamun,
jok' taivaan valaisee
tunnetko sen surun,
kun ei kuun loistoa nähdä saa?

Et tunne, etkä nää,
kun se yöhön häviää.

Tähdet riitelee keskenään.

Ootkos nähnyt tuulen, 
mik'niityil' vaeltaa
näetkö sen harson,
jot' korret, varret kumartaa?

Et tiedä, etkä nää, 
kun se ylles' leviää.

Puhuu yksinään:

"Rukoile että saat
hänen sulojansa maistaa.
Huumava on tuoksu,
himoavat huulet -
mielesi on mennyt,
vaikka toisin luulet -
Elämäsi virhe on häntä rakastaa."

Sielusi olet myynyt,
suudelmaan tyydyt.
Ja silti enempää et koskaan saa.

Tunnetko sä illan,
jok' ei aurinkoa valtaan saa?
Tunnetko sen kutsun, 
kun se aamuun katoaa?

Et tunne etkä nää,
kun vierelläs' on hän,

tuo kaunotar metsän…

Yritin kokeilla jotain uutta tapaa... ehkä vähän outo.

-Sessha-