Paholainen mansikkamaalla

Kevään kukkien värit haihtuu pois,
linnut eivät laula.
Unelmoi, sillä tämä maailma

On todellinen painajainen

Sade polttaa ihon karrelle.
Montako päivää aurinko jättää väliin?
Ehkä sinun vierelläsi on parempi unelmoida.

Sudet ulvoo kuollutta täyttä kuuta.

"Luota minuun."

Pysähdy en taakseni katsomaan,
joutuisin kai sanomaan hyvästit jollekin.

"Rakkaus on kaunis illuusio."
Miksi käytin sellaisia sanoja?
Meillä ei kai ollut tulevaisuutta.

Ihana todellisuus on painajaista,
minä nauran sille uhmaavasti.
Mene, unelmoi paremmasta!

Historia toistaa itseään.

Miksi meidän pitäisi?

"Luota minuun."

Toivo vain! Ehkä toiveesi täyttyy.
Ei se ohitsesi käy,
tämä maailma pysyy paikoillaan.

Antaa paholaisen kulkea mansikkamaalla.

Syö omia, katkeria sanojasi,
älä varasta niitä minulta.
"Vain rakkaasi tähden… "

Ah! Kuka voi löytää tunnelin päästä valoa,
kun ei siellä ole koskaan ketään vastassa?

Anna paholaisen kulkea mansikkamaalla.
Anna paholaisen kulkea mansikkamaalla.

Pysähdy en taakseni katsomaan,
sanotaan myöhemmin hyvästi.
Anna paholaisen kulkea mansikkamaalla.
Syö omia, katkeria sanojasi,
älä varasta niitä minulta!

"Voitko rakastaa minua helvetissä?"

-Sessha-