Rudia

Hän herää aamuun valkoiseen,
lämpimät kyyneleet jäätyy poskilleen.
Uni, jonka toivoi säilyvän,
rakkaus, joka pirstoutui ennen löytymistään.

Hän kävelee paljain jaloin läpi kylmän lumen,
hän juoksee yli sumuisten vuorien.
Hän löytää muistoja menneisyydestään,
mutta ehei, ei ne suojele häntä yksinäisyydeltään.

Rudia, sydämesi murhattiin.
Rudia, sydämesi kärsii niin.
Rudia, tie joka vie vain umpikujaan.
Rudia, aiotko itsesi turhaan tappaa?

Hän kutsuu nimeä sen ihmisen,
jolle hän uskoi ikuisen rakkauden.
Uni, jota toivoi, ei unta ollutkaan,
kirkuu kuin hullu painajaisiaan.

Kävelee paljain jaloin läpi kylmän lumen,
juoksee yli sumuisten niittyjen.
Löytää vain muistoja menneisyydestään,
ehei, ne ei häntä suojele öisinkään.

Rudia, sinut yksin taas jätettiin,
Rudia, sinun rakkautesi petettiin.
Rudia, tie, jota kuljet, vie vain suoraan Helvettiin.
Rudia, sinun sydämesi kärsii niin.

Rauha öisin rikkoutuu katkeriin kyyneliin.
Hän itkee, kunnes hajoaa sirpaleisiin.
Raukka joutuu yksin kärsimään,
eikä saa rauhaa muistoilta menneiltäkään.

Rudia! Nouse ylös ja katso maailmaa!
Rudia! Älä luovuta, kun voit vielä voittaa!
Rudia! Voit vielä löytää sen,
Rudia, toivomasi ikuisen rakkauden.

Rudia, sydämesi murhattiin.
Rudia, sydämesi kärsii niin.
Rudia, tie joka vie vain umpikujaan.
Rudia, aiotko itsesi turhaan tappaa?

Perustuu tositapahtumiin

-Sessha-