Runo 1

Mitä minusta tahdot,
miksi minua palvot?
Et näe minua ollenkaan.
Sydäntäni katkeroituvaa
sinä et voi minua tunnistaa.
Ajassa elät, et silti tiedä,
olen vain unelmaa mennyttä.

Et osaa tunnustaa,
et halua minusta palaakaan.
Hirviöstä kaunotar,
silti Katkeruuden Kuningatar.
Päivät hiljaa jo sammuneet,
yönkin pysyvästi jo hylänneet.
Minun sydämeni kuollut on,
sieluni aivan valoton.

Ehkä hiljaisella hetkellä
uskallat sanoa sanasi.
Elämäni täyttyy yksinäisyydellä,
kun rakkaus minusta pakeni.

En saata luovuttaa.
Elän unelmaa katkeroittavaa.
Sinun mieleesi tämä painukoon,
tämä päivä yöksi jo vaipukoon.
Hirviöstä kaunotar,
silti vain Katkeruuden kuningatar.
Päivät hiljaa jo sammuneet,
yönkin pysyvästi jo hylänneet.
Sydämeni kuollut on,
sieluni aivan valoton.

-Sessha-