Tässä minä seison

Huoneeni katto minua tuijottaa -
sängyllä selälläni makaan - yritän nukahtaa.
Synkät ajatukset juhlivat mielessäni,
monet arvet rakentaa muuria sydämessäni.

Ne monet kauniit muistot eivät mieleen jääneetkään.
Suruihin ne hukkui - se meri on avaruuttakin syvempää.
Täällä minua ahdistaa Herra Yksinäisyys.
Rintaani auki repii vain turhautunut tyhjyys.

Ja tässä minä seison - omaa hautaani katsellen.
Kauniit sanat kiveen kaiverrettu: Hänen muistoaan kunnioittaen…
Ja rukoilen jumalalta pelastusta tähän kuolemanjanoon -
vain yksi hiljainen hengenveto - painan pääni ikiunen kainaloon.

Huoneeni katto taivaaseen haihtuu -
sadepilvet pilvenpiirtäjiä piiskaa - viaton uni painajaiseksi vaihtuu.
Synkän linnan portit aukeaa uhkaavin fanfaarein,
prinsessa Ruusunen nukkuu alla kivitornien.

Ne monet kauniit muistot eivät minua lohduta.
Yksinäisyys ne tappoi vaatien paikkaa mun sielussa.
Rintaani viiltää auki syvä katkeruus -
täällä minua kalvaa vain valoton lohduttomuus.

Ja tässä minä seison - alttarille surupuvussa astelen -
Herra Yksinäisyys mustissaan vieressäni kävellen.
Ja ken rukoilee puolestani pelastusta tähän kidutukseen?
Kuolema viiltää ristinmerkin - se jää mun sydämeen.

Ja tässä minä seison - omaa hautaani katsellen.
Kauniit sanat kiveen kaiverrettu: Hänen muistoaan kunnioittaen…
Ja rukoilen jumalalta pelastusta tähän kuolemanjanoon -
vain yksi hiljainen hengenveto - painan pääni ikiunen kainaloon.

-Sessha-