Verenpunainen nainen

Pitelet ruumista,
joka joskus oli eloisa
Sielun astiaa,
jota sait vapasti rakastaa.

Neito tuo nyt veressään kylpee,
hymyillen silmiisi katsoo:

"Oletko ylpee?"

Sinä oman valosi tapoit,
hälvenemään unohdit.
Rakkauttasi turhaan vannoit
tällä tavalla siitä maksoit.

"Oletko ylpee?"

Varjoihin lähetit aurinkosi,
pimeyteen heitit tähtesi.
Kaunotar, joka sai sinut järkiisi,
kuolemallaan tuhoaa onnesi.

"Oletko ylpee?"

Hän hymyilee sinulle sylissäsi,
on kaunis kuolema käsivarsillasi.
Hänen punaista virtaansa tuijotat kyynelehtien,
hänen viimeiset sanansa korvaasi kuiskien:

"Sinun kanssasi onnellinen olin,
niin monta päivää vierelläsi unelmoin.
Hyvästi, rakas, älä luovuta enää,
tällä tavalla sinun tulee elää… "

EEEEIIIII!!!

Varjoihin vajoaa rakkautesi,
ikuiseen uneen silmänsä sulkee.
Pimeyteen laskee tähtesi,
muisto verenpunaiseen aamunkoittoon kulkee. 

-Sessha-