Rakennus
Katsotko vanhoja taloja, miettien niiden menneisyyttä yhtään sen enempää? Ajatteletko sen olevan jokin tavallinen rakennus joka on vain vanhentunut?
Jos talossa on parveke, oletko koskaan miettinyt miltä tuntuu olla siinä yksin, kuulla askeleet, jotka lähestyvät, tuntea kädet jotka tavoittelevat sinua. Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuu nähdä risti yli sadan vuoden vanhan talon vintillä, pimeän aikaan yöllä. Et ole, et tietenkään, et osaa kuvitella sitä. Ei sitä osaa kuvitella.
Katsot vain taloa miettimättä yhtään mitään, se on sinulle jokin tavallinen talo, jossa poikkeuksellisesti on narisevat portaat. Mietit, miten voin puhua tällaista, vaikka en tunne sinua.
Näen kuitenkin sen siinä, miten katsot vanhaa taloa. Katsot sitä vain jotain taloa, nyt minä katson vanhaa rakennusta kunnioitus ensimmäisenä mielessä.
Sen tiedän, etten mene koskaan tuntemattomaan yksin, varsinkaan vanhojen talojen vintille. Siellä näkee kaikenlaista, jotka saavat mielen sekaisin. Näet valonvälähdyksiä, värejä, tummia kuviota vasten seiniä, varjoja, ääniä, askeleita. Näet sen mitä mielikuvituksesi haluaa sinun näkevän, niin lääkärit sanoisivat, mutta he eivät ole olleet paikan päällä! Jos he tietäisivät, jos he vain tietäisivät.
Jos he vain tietäisivät. Jos vain.
Tunnet jonkun repivän sydäntäsi, et ajattele mitään, olet suunniltasi kauhusta. Tunnet jonkun tarkkailevan sinua, ajattelet sen vain olevan vanhan talon metkuja, Katsot taaksesi, siellä ei näy ketään, mutta silti tunnet jonkin läheisyyden. Katsot uudestaan, ei vieläkään mitään. Yrität ajatella jotain muuta, tunnet henkäisyn korvaasi, Sydän jättää yhden lyönnin väliin, pulssisi on niin kiivas että jos se olisi vettä, joka sataisi taivaalta, se olisi kaatosateen kaatosade.
Katsot pelosta huokuen ympärillesi, et näe mitään, näet vain pimeyttä, ja olet yksin. Katsot taaksesi, näet valkoisen valonvälähdyksen katoavan oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle niin nopeata ettet ymmärrä mikä oikein se oli. Näet vain sen pelon joka lamaannuttaa.
Pelko. Yksin vanhassa vintissä, tuntuu monenkertaiselta verrattuna moneen muuhun, et ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista. Et osaa suhtautua asiaan, mietit, miten asia voisi olla selitettävissä tieteen avulla, kenties olet ollut niin jännittynyt ja kuvitellut, kenties olet halunnut nähdä jotain ja mielesi on kehittänyt sen, mutta mitä jos kaikki on totta, yliluonnolliset jutut, aaveet, kummitukset?
Et ole sitäkään tietysti ajatellut, eihän kummituksia ole olemassa! Minä olen nähnyt muuta. Ja en voi todistaa yhtään mitään, mutta jos näet kahvinkeittimessä kahvia, tiedät sen olevan kahvia ja oletat niin. Jos näet omin silmin jotain yliluonnollista tietysti uskot siihen. Olen siitä melko varma.
Et ajattele sattumista yhtään mitään, jotain eriskummallista, mutta sehän on tietysti vain sattuma. Sattumathan ovat aina vain sattumia, eivätkä mitään muuta. Toisaalta et usko myöskään kohtaloon. Ajattelet että voit vaikuttaa omaan tulevaisuuteen ja hallita sitä. Ajattelet olevasi maailman napa.
Et usko aaveisiin, mitä jos kertoisin että olen nähnyt sellaisen? et uskoisi sitäkään, sanoisit minun olevan hullu. Kyllä itsekin ajattelisin niin. Kun minulla ei ole asiasta kokemusta. Enhän minä voi tietää yhtään mitään, voinhan minä tietää, vaikka mitä. Mutta jos en halua tietää, en koskaan saa tietää totuutta, että onko yliluonnollisia juttuja olemassa. En tiedä. Itse luotan siihen mitä näen omilla silmilläni ja aistin omilla aisteillani. Tunto, maku, näkö, kuulo ja kuudes aisti.