Syyllinen

Olen yksin pimeässä.
Yritän nähdä, kuulla.
  Ei mitään.
Vain hiljaisuus, pimeys.
  Pelkään.
Pimeys kietoutuu ympärilleni
  yhä tiukemmin.
Tuntuu, että tukehdun.
  Huudan.
  Pelkään.
Yhtäkkiä kuulen;
  ivallista naurua,
  vihaisia kuiskauksia.
Syyllinen, ne sanovat.
  Miksi?yritän kysyä.
Äänet kovenevat.
Äkkiä muistan, ymmärrän.
  Vajoan maahan.
  Itken.
Anteeksi, kuiskaan.
Kukaan ei kuule.
Vain hiljaisuus, pimeys.
Olen taas yksin, pimeässä.
  Luovutan.
Toivon, että kuolema tulisi pian.

Fanny