Pieni ikuisuus

Hukutin eilen itseni tuuleen
siihen hetkeen, pieneksi ikuisuudeksi.

Suljin silmäni ( ja vajosin k a u n e u t e e n )

Mielessäni juoksentelin kesäisellä niityllä, jonka pitkät heinät
heiluivat vienosti tuulessa.

Korviini kaikui iloinen perhosten nauru.


Maailma on niin ihmeellisen kaunis, kunnes avaat taas silmäsi

ja himmeät katuvalot syttyvät.

Täytä keuhkosi pakkasella ja tunne talven kesketus ihollasi

Armoton kylmyys naykkäisee inhottavasti varpaan päitäsi terävillä
hampaillaan.


Nämä hetket matelevat ja saavat maailman näyttämään lohduttoman
kylmältä ja yksinäiseltä, kunnes muistat taas perhosen naurun ja
vienon tuulen henkäyksen

tajuat,

että kaunis maailma on vain pienen ikuisuuden päässä.

Hetkessä,

johon voimme hukuttautua aina silloin kun maailma on liian kylmä ja
yksinäinen


Silmät auki.

Taru