Kuka; sinäkö?

Kuka täyttäis tän tyhjyyden? Antaisi valoa kiviselle kujalle.
Kuka syttyttäis kynttilän? Pöydälle pimeälle, väliin kahden unohdetun.
Kuka puhaltaisi pilvet taivaaltani? Auringon toisi taas esiin verhon takaant.
Kuka tyynnyttelis riitelevän kaksikon? Ettei tarvis nähdä, kun
tärkeet silppoo toisensa.
Kuka kertois mulle, turha sun on huolehtia? Olen vierelläsi, vaikka taivas tippuisi päälle maan.
Kuka toisi taas hymyn soimaan harmaille huulilleni? Sytyttäisi sen kauniin
valon mun vihreisii silmii.
Kuka loisi taas ilosanomaa sielulleni kauniilla sanoillaan? Ilon toisi
kumpuamaasammuneeseen siluuni.
Kuka toisi elämääni harmaaseen kaiken sen väriloiston? Sateenkaare
värit takaisin mustavalkoisuutee.

Sinä toisit pienellä pensseli sivauksella värit elämääni, ja
sateenkaarikin jäisi sen loiston taakse piiloon.
Sinä et edes sanoisi mitää, katsoisit vaa helläst silmiini, ja
ilo räiskyisi sisältäni rakettien tavalla ilmaan.
Sinä vain seisoisit vierelläni, hellästi kädessä pitämässä, niin
saisit värin takas simiini sammuneihi.
Sinä juuri sanoisit, turha murehtia maailman menoa, sinullahan on minut, ketä
muuta odotat.
Sinä vain tylyttäisit riitelijät, ja lohduttaisit minua, ku
peläte maalaan tapahtumaa seinille.
Sinä hönkäisisit nuo pilvet pois taivaalt ja esittelisit aruringon
mulle uudellee.
Sinä löytäisit ilon liekin, ja sillä sytyttäisit unohdettujen oman kynttilän.
Sinä olet ja täytät tyhjyyden, ja kasvoillasi tuot valoa kujalle.

Roolipelihahmoni Caizain ajatuksia ystävästään

Ann-Maria