Tunteeton

Lasittuneet silmät, leikki viimeinen.
Vapisevat kädet, tanssi kuolontyttären.
Haudantakaa, huutotää kantautuu.
Valokuva viimeinen, kellastunut vanhuuttaan.

Tuli raunioissa kattoparruja nuolee, kuumuutta patsaina seinien tilalla.
Kurkkua kuristetaan, siltä tahtoisi joku ulos tulla.
Kädet vapisevat, niitä yrittää rauhoittaa.
Muistot seuraa, kärventää.
Epäilyksen siemen kylvetään, maahan tuhkaiseen.
Hengitys ei kulje, savuavaa, henkeä ei saa.

Katkeruuden vuodattama veri virtaa.
Vihan tuottama rakkaus kuolee.
Kateellisuuden tähden sodat syttykööt.
Ahne kuolee omien taakkojensa alle.
Ylpeät kääntävät päänsä raakuuksista, ja näin kohtalonsa sinetöivät.
Laiska unohdetaan, omaan kotiinsa mätänemään.

Tunteettomana katsellaan, kun ihmiset tappaa toisiaan.
Veri on saaste saastaisin, se tahrii mielenkin puhtaimman.
Pimeys liittyy verenvirtaan viimeiseen, se tahrii sinunkin sandaalin.
Tuollaisia kaikki me ollaan, tuollaisiksi tullaan muuttumaan.


Joskus vain tekee mieli kirjoittaa jotakin... raakaako?

Ann-Maria