Sähkökatkos
SÄHKÖKATKOS
Oli koleaa ja pimeää, kun katsoin ulos työhuoneeni pienestä ikkunasta. Ikkunaa peitti sivuverhot, jotka oli siniset. Työhuone oli niin pieni, että sinne mahtui vaan työpöydän lisäksi pieni kirjahylly ja ylimääräinen työtaso, jossa oli tulostin, faksi, puhelin ja laatikossa paperia tulostimeen. Työtuolina toimii tavallinen toimistotuoli ja se oli samaa sävyä kuin verhotkin. Tapetit oli heleän siniset kukkatapetit. Sää oli ankea ja masentava koko pitkän päivän tähän aikaan vuodesta. Maa oli keltaisten ja punaisten lehtien peitossa, missään ei näkynyt plänttiäkään vihreää, niin paljon lehdet peitti maata. Kun sitten istuin kaikessa rauhassa tietokoneeni ääressä kirjoittamassa kolmatta kirjaani, kaksi ensimmäistä kirjaani olivat menneet kuin kuumille kiville.
Alkoi yhtäkkiä tapahtua jotain hyvin omituista. Kun sitten täysin keskittyneenä kirjani kirjoittamiseen, alkoi kuvaruutu vilkkumaan ja sitten pimeni kokonaan, enkä voinut jatkaa kirjoittamista. Yritin saada kuvan takaisin, mutta se tuntui mahdottomalta.
Aluksi jähmetyin kun kuvaruutu pimeni, pelkäsin todella, koska olin saanut kirjoitettua kaksikymmentä sivua ja olin pääsemässä hyvään vauhtiin. Oliko sivut kadonneet kokonaan vai saisinko ne palaamaan. Mietin mitä olin tehnyt väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä ehkä toisin. Mikä tämän oli yleensä aiheuttanut, jos en olekaan tehnyt mitään väärin.
Yhtäkkiä kuuluu miehen ääni kaiken miettimisen takaa, enkä heti kuullut muuta kuin epäselvää muminaa jostain kaukaa. Olin niin omissa mietteissäni, että hätkähdin kun mies tuli aivan taakseni ja kosketti olkapäitäni. Katsoin kuka se oli, huoahdin helpotuksesta, se olikin oma mieheni, joka oli tullut työhuoneeseeni. "Kulta, onko täälläkin mennyt sähköt, koska televisio on mennyt pimeäksi?" mieheni kysyy huolissaan. Sitten mieheni näkee, että myös näyttö on pimeänä. "Näköjään kaikki laitteet ovat menneet pimeiksi" mieheni toteaa ykskantaan. Katsoin miestäni murtuneena ja laitoin kädet silmilleni ja yritin rauhoittua.
Sitten kuin taikaiskusta valot syttyi, olohuoneesta ja työhuoneesta kuului kun kaikki laitteet heräsivät yksi toisensa jälkeen henkiin. Katsoin näyttöni ruutua jännittyneenä, voi ilon päivää. Kaikki teksti oli palannut, se kaikki monen viikon ja monien yöntuntien puurtama teksti palasi.
Tarkistin varmuuden vuoksi kovalevyltä sivujen tilanteen, kaikki tallessa. Kone kai oli sittenkin välitallentanut ennen kuin tuli sähkökatkos. Olin helpottunut ja halasin miestäni ja päätin, että nyt olin kirjoittanut tarpeeksi tälle päivälle. Olihan kello jo melkein kymmenen illalla ja päätin sammuttaa tietokoneeni.
Kirjailija kirjoittaa juuri kolmatta kirjaansa koneella, kun tulee sähkökatkos sotkemaan hyvän vireen.