Kahden elämän vaikeus

Tiedän,että sydämeni kasvoi usein leikkaamatonta heinää,
koska rakastin niin tuoreen heinän tuoksua, 
ja halusin katsella sen kukkaloistoa,se oli villi ja vapaa 
nurmikkoni,jota 
silloin rakastin, ja siellä moni halusi käydä piknikillä,
ja jätti sinne 
turhaa roinaa, jota nyt keräilen, kuin siivoisin jotain haikeaa,
ja miten tämä nyt voi olla niin vaikeaa.

Mutta on se sinun vuoksesi tärkeää,että saat taas univuokkoja 
katsella.

Pölyävä sieluni usein salaa liiti öiden varjoista, ja ahdisti mielesi 
jo ennen asettumista sydämeesi, ja yritti hukuttaa sinut rakkauden 
tuskaan,joskus siitä ei pian olisi toipunutkaan se sinut olisi vienyt 
mukanaan,sitä se varmaan oli tullut hakemaankin.

Mutta älä pelkää mitään en päästä enää sieluani sinua 
satuttamaan.

Ehkä tavataan taas,kun koivut haluavat ottaa lehtiä hoitaakseen,
tai viimeistään kun luonto pukeutuu Marimekkoon.
Ja jos ei vielä silloinkaan,
niin etsitään joulukuussa taivaalta pääskysten 
paluuta. 

Kaksoiselämää

Haalea mies