Sielujemme talo
Syreenien aikaan sanamme kirjaimet vielä söivät intohimoisesti pihamme ruohoa
Nyt nurkkiin on muuttanut vinkuvia tuuli-lintuja ilman siipiä joiden ääntely kehottaa etsimään lähintä lämmintä pesää
Punainen autiotalomme on unohdettu taivaalle ja vaikka tähdet ovat kirkkaita pimeys peittää tien taloomme ja unohduksen lumi sataa pihapolulle peittäen myös ruohomme joka juuri oli kasvussa
Miten niin kylmä kesä voi polttaa katot ja seinät ympäriltämme
Vein syksyn sateelta talteen kaiken minkä vielä löysin Laitoin ripauksen epäonnistumisia , rojautin joukkoon väsymystilannetta ,tunteellisen pelkoa ,väärää epäilyä,huonoa omaatuntoa,salaisia unelmia ja paljon paljon rakkautta kaikkea yhteisesti rakennettua muistuttamaan
Pakkasin niitä kahteen matkalaukkuun en ole varma mitä kummankin laukku pitää sisällään mutta vein ne leikkimökkiimme odottamaan
Nyt syksyn sateet ja talven viimat ovat sammuttaneet talomme punaisena hehkuvan hiilloksen ja jäädyttäneet leikkimökkimme oven enkä saa enää laukkujamme esille ennen kuin aika on lämmin
Ehkä on parasta odottaa että syreenit tuoksuvat jälleen ja lämpö sulattaa ovet silloin voin avata matkalaukkusi uudelleen
Viet sen sisällön minne parhaaksi näet ja avaat sen silloin kun siivillä lentävät linnut palaavat
Joskus on oltava kuuliainen elämälle ja jätettävä oma sielunsa varastoon
Voihan edessä olla kissanpentu tai avaruus ja aina voi kuvitella olevansa onnellinen ilman onnellisuutta
Kun kokosimme talomme palasista kaareva pala sopi täydellisesti Ehkä punaista hetken etsimme
Keltaista palaa kootessa jo nauroimme
Kokosimme yhdessä talomme kuistin ja keinun johon emme ehtineet istahtaa
Mutta kun vesilasi lopulta särkyy ei siitä voi enää juoda
Jatkan unelmaamme niin kauan kun elämä kulkee minua pitkin ajatukseni virtaavat paperille kunnes kelluva sydämeni on vinossa
Juoksutan sormiani elämän virtaavien vesien lomitse missä näen väreilyjä tulevaisuudesta ja annan veden kelluttaa minua minne sinun laineesi kuljettaa
Tunteita elämästä
Haalea mies
|