Sielujemme talo

Syreenien aikaan sanamme kirjaimet vielä söivät intohimoisesti pihamme ruohoa

Nyt nurkkiin on muuttanut vinkuvia tuuli-lintuja ilman siipiä joiden ääntely kehottaa etsimään lähintä lämmintä pesää 

Punainen autiotalomme on unohdettu taivaalle  ja vaikka tähdet ovat kirkkaita pimeys  peittää tien taloomme ja unohduksen lumi sataa pihapolulle peittäen  myös ruohomme joka juuri oli kasvussa

Miten niin kylmä kesä voi polttaa  katot ja seinät ympäriltämme

Vein syksyn sateelta talteen kaiken minkä vielä löysin Laitoin ripauksen epäonnistumisia , rojautin joukkoon väsymystilannetta ,tunteellisen pelkoa ,väärää epäilyä,huonoa omaatuntoa,salaisia unelmia ja paljon paljon rakkautta kaikkea yhteisesti rakennettua muistuttamaan

Pakkasin niitä kahteen matkalaukkuun en ole varma mitä kummankin laukku pitää sisällään mutta vein ne  leikkimökkiimme odottamaan

Nyt syksyn sateet ja talven viimat ovat sammuttaneet talomme punaisena hehkuvan hiilloksen ja jäädyttäneet leikkimökkimme oven enkä saa enää laukkujamme esille ennen kuin aika on lämmin

Ehkä on parasta odottaa että syreenit tuoksuvat jälleen ja lämpö sulattaa ovet silloin voin avata matkalaukkusi uudelleen

Viet sen sisällön minne parhaaksi näet ja avaat sen silloin kun siivillä lentävät linnut palaavat

Joskus on oltava kuuliainen elämälle ja jätettävä oma sielunsa varastoon

Voihan edessä olla kissanpentu tai avaruus ja aina voi kuvitella olevansa onnellinen ilman onnellisuutta 

Kun kokosimme talomme palasista kaareva pala sopi täydellisesti Ehkä punaista hetken etsimme

Keltaista palaa kootessa jo nauroimme

Kokosimme yhdessä talomme kuistin ja keinun johon emme ehtineet istahtaa

Mutta kun vesilasi lopulta särkyy ei siitä voi enää juoda

Jatkan unelmaamme niin kauan kun elämä kulkee minua pitkin ajatukseni virtaavat paperille kunnes kelluva sydämeni on vinossa

Juoksutan sormiani elämän virtaavien vesien lomitse missä näen väreilyjä tulevaisuudesta  ja annan veden kelluttaa minua minne sinun laineesi kuljettaa

Tunteita elämästä

Haalea mies