Anteeksiantamatonta

Kylmä kuu nauraa hiljaisessa yössä
jälleen kerran,
mumisin nimeäsi..

Tuuli tanssii särkyneen lasin palasissa
odotan paluutasi
ennen kuin nukahdan sen huminaan..

huutava ääneni kaikuu yössä
ja anteeksiantamattomat syntimme katoavat hetkeksi
tämän kerran

näin unesi,
sen josta et herää enää..
istuit ikkunaa vasten,tuijottaen auringonlaskua
sen värjätessä kasvosi oranssillaan..

huutosi lakkaa
ja anteeksiantamaton syntini jatkaa eloaan
sydämesi,sylisi,äänesi..kaikki
kunnes rakastamme toisiamme,
kunnes se tekee meidät hulluiksi,
pitelen sinua
jota rakastan liikaa
tunteideni viemänä
tuhoudun aina uudestaan ja uudestaan..

saavuttaako se sinut?
hänen hiljainen,hiipuva äänensä
näetkö sen?
käsivartesi,
verestä värjäytyneet

täriset
viimeinen lauseesi loppuu kesken
hiljenee
itkiessämme anteeksiantamattomia syntejämme
vaipuessamme tuskaiseen uneen, voimme unohtaa, tämän kerran
niin kuin sinä päivänä
niin kuin silloin

Haku