Rakkautta vai enemmänkin (osa 2)

Kun avasin silmäni huomasin että ajoimme rannalle. Pysäytit pappa
tunturin ja nousit ylös, ojensit uudelleen kätesi minulle ja tartuin
siihen.

Otin kummallakin kädellä kiinni sinusta ja hymyilin. Aloimme pyöriä,
viileä hiekka kutitti varpaitani ja tunsin veden kohinan.

Pyörimme vaan ympyrää ja nauroimme. Minua alkoi jos pyörryttää ja
kaaduimme maahan selällemme. Kikatin hulluna.

Hetken maailma kieppui hulluna, mutta kun pyöriminen lakkasi käännyin
sinuun päin, sinäkin katsoit minua.

Ojensin käteni sinulle ja kierähdin viereesi…  Kuuntelimme veden
kohinaa kunnes ponkaisin ylös.

Nostin sinutkin ylös ja raahasin sinua perässäni rantaan, jossa
laineet liplattivat ihanasti.

Juoksin veteen, mutta sinä , et tullutkaan perässäni. Kahlasin veteen
ja aloin hillua hulluna. Hameeni helmat kastuivat, mutta helkutit
siitä!

Katsoit minua nauraen minua pappa tunturin selästä. Huusin sinua
luokseni ja vihdoinkin suostuit. Riisuit kenkäsi ja jätit ne
rannalle.

Kahlasit luokseni ja kaduit kun suostuit tulemaan, mutta heti kun
roiskautin leikilläni vettä päällesi aloit lämmetä.

Huomasin katseessasi jotain ilkikurista ja pian vettä lensi päälleni
kastellen minut ja minä lennätin vetta taas päällesi.

Kiljuin aina kun kylmää vettä lensi päälleni, mutta hitot siitäkin
ainakin minulla oli hauskaa.

Nauroin koko ajan, kanssasi oli niin hauskaa. Huomasin, että
sinullakin oli hauskaa.

Kävelin luoksesi ja halasimme. Suljin silmäni ja pidin sinua siinä,
että et koskaan katoaisi, olet parasta mitä minulle on sattunut
pitkään aikaan.

Pian olikin jo pimeää ja jouduimme lähtemään. Annoit minulle takkisi
koska olin kuin uitettu koira, mutta väitit, että olin silti kaunis.

Kiersin uudelleen käteni sinun empärillesi ja tuuli heilutti hiuksiani
tuulessa kun matkasimme kohti kotiani.

Pian saavuimmekin kotini pihaan ja nousin kyydistäsi. Isäni oli
ikkunassa, mutta juttelimme siinä vielä vaikka mitä.

Kun olin varma, että isäni ryntäisi kohta ulos annoin sinulle hyvän
yön suukon poskelle ja menin sisälle…

Vihaisen isäni luo joka ei ikinä päästäisi minua kanssasi minnekkään,
mutta kun painoin pääni tyynyyn ajattelin sinua ja hymyäsi.

Hani