He kaikki takertuvat minuun

Kaikki kummajaiset
ja surkeat tyypit
yrittävät takertua minuun.

Sellaiset joilla ei ole ystäviä
jotka eivät saa taulujaan myydyksi
jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan.

Kaikki sellaiset soittelevat minulle
jotka haluavat minulta jotakin
vaikka en minä voi mitään antaa
koska oma elämänikin on surkeaa
mutta sitä he eivät tiedä.

Heitä on monenlaisia
pitkätukkaisia
rumia
köyhiä
menestyviä
suosittuja
mutta kaikki he ovat
jollakin tapaa surkeita vässyköitä.

Ei ole merkitystä
kulkevatko he kalleissa merkkivaatteissa
vai rähjäisissä UFFin ryysyissä.

On yhdentekevää
onko heillä naamavipit pintaliitoravintoloihin
vai käyvätkö he kaljalla lähipubeissa.

He kaikki haluavat kertoa minulle asioita
ja löytää ymmärrystä
ja käyttää minua hyväkseen
imeä minut kuivaksi.

He ovat jo melkein onnistuneet siinä
ei minulla ole mitään annettavaa
enkä minä jaksa enää kuunnella.

Ja nämä ihmiset
soittavat vieläkin
kerta toisensa jälkeen
yhä uudelleen ja uudelleen.

He lähettävät viestejä
ja kyselevät mitä kuuluu
ja pitäisikö nähdä
voitaisiin mennä taas kahville.

Ja päiviä kuluu
eikä mitään kuulu.

Sillä minä olen nyt päättänyt.

Vastaan heille vasta sitten
ja menen kahville vasta sitten
ja kuuntelen vasta sitten
ja kerron aivan Kaiken
vasta sitten
kun olen itse heitäkin pahemmassa kunnossa
ja he huomaavat mitä ovat minusta imeneet
ja näkevät kuinka surkea minusta on tullut
ja he hylkäävät minut
koska näyttävät huonoilta seurassani.

Ja kun puhelimeni ei enää soi
enkä saa enää keneltäkään viestejä
hymyilen salaa asuntoni ikkunassa
polttelen tupakkaa
ja katselen öistä Punavuorenkatua.

Sillä silloin tiedän
etten ole enää kenestäkään riippuvainen.

Olen viimein vapaa.

Harri