Isoisäni

Ollessani yksitoistavuotias ala-astelainen
isoäitini teki naapuritalossa kuolemaa
hän oli keltainen
hän oli laiha 
ja hän näytti muutenkin huonolta.

Hän oksenteli paljon
ja hänen viimeiset päivänsä
minäkin voin pahoin
oksentelin lähes taukoamatta.

Isoäiti sitten kuopattiin Hietaniemen hautausmaalle
ja muutaman kuukauden päästä isoisäni
poltteli punaista Marlboroa 
punaiset uimahousut jalassa
hiekkarannalla hautausmaan kupeessa
kultahelyt kaulassa.

Pian eräs nainen löysi isoisäni
ja sanoi että nyt sinä myyt sen talosi
ja rakennat niillä rahoilla uuden talon
minun mailleni.

Ja niin isoisäni
hieno herrasmies
yksin ja surullisena
myi talonsa meidän naapurista
ja iski miljoonansa kiinni tämän uuden naisen tontille.

Hän uskoi
että häntä taas rakastetaan
ja hänestä pidetään huolta
niin kuin isoäitini ennen piti.

Uudella naisella oli punaiset hiukset
niin kuin isoäidillänikin oli aikoinaan.

Kului vuosi tai kaksi
oli kesän kuumimmat hellepäivät
ja sairaalasta tuli puhelu
että isoisäni oli maalannut uuden talon seiniä
ja saanut aivoinfarktin 
halvaantunut
joutunut sairaalaan.

Menimme katsomaan isoisää
joka ei osannut enää puhua kunnolla
ja muistan ihmetelleeni
miksi sairaalan kirjahyllystä löytyi vain Raamattuja.

Hänen uusi naisensa oli raivostunut
kun kuuli että olimme käynyt tapaamassa isoisää.

Vielä enemmän hän raivostui 
kun kuuli että isoisä oli kertonut 
kuka hänet oli pakottanut maalaamaan tuota uutta taloa.

Naisen mukaan
me emme olleet isoisäni jälkeläisiä
ja jossakin vaiheessa tämä nainen 
sai isoisänikin melkein uskomaan niin.

Isoisä kysyi itkien äidiltäni
suostuisiko hän DNA-kokeeseen
koska uusi nainen niin haluaa.

Koe onneksi unohtui
mutta isoisäni pysyi halvaantuneena
kysyimme jos voisimme saada isoisän auton
koska meillä ei ollut 
eikä hän voisi sitä kuitenkaan enää ajaa.

Isoisä suostui tyytyväisenä
ja sanoi että turha sitä on pihassakaan seisottaa.
 
Muuutaman päivän päästä
hän kuitenkin ilmoitti
ettei uusi nainen suostunut luopumaan autosta
koska herrat kuulemma vievät häntä sillä torille.

Ja muutama vuosi kului
isoisäni asui hoitokodissa 
jossa äitini kävi häntä usein metrolla katsomassa.

Uusi nainenkin tuli säännöllisin väliajoin kylään
aina jonkun kyyditsemänä
vei isoisäni hänen omalla autollaan pankkiin
ja sanoi tarvitsevansa rahaa.

Aikaa kului
tilit tyhjenivät
isoisän uutta naista ei enää näkynyt
mutta sairaalasta tuli taas soitto äidilleni.

Isoisä oli huonossa kunnossa
eikä luultavasti selviäisi.

Alle tunnissa äiti oli paikalla
mutta liian myöhään.

Isoisä oli kuollut.

Hautajaisissa istuimme mustissa
kuuntelimme urkuja
minä katselin äitini itkua
ja tammista arkkua
jossa isoisä oli.

Hautajaisten jälkeen 
isoisän entinen nainen toi enolleni kirjeen
jossa oli lasku hautaseppeleestä
jonka hän oli tuonut isoisän arkulle.

Sen oli kai tarkoitus olla viimeinen rahastus.

Istuin sitten tänään vanhassa kodissani
samassa talossa 
jossa yli kymmenen vuotta sitten oksentelin
samaan aikaan 
kun isoäitini teki kuolemaa naapurissa.

Äiti kertoi enon saamasta kirjeestä
ja sanoi minulle 
että siinä sinulle olisi runon aihetta.

Olin äitini kanssa 
aivan samaa mieltä.

Harri