Kuihtuneena kaupunkiin
Tuntuu kuin olisin kohdannut
jonkinlaisen nuoruuden & elämän Tylsyyden
kesällä kukkivan epätoivon
joka nakertaa pienillä myyrän hampaillaan
minun Olemassaoloni mukavuutta.
Mielessäni ei ole yhtäkään ajatusta
jossa olisi edes sinapinsiemenen verran
luovuutta, iloa, lämpöä, surua tai mitään muutakaan
joka tekee ihmisen olon
inhimilliseksi.
Haluaisin jättää (taas) tämän Kaupungin
rakkaan mutta raskaan Stadin
joka ei jaksa enää yrittää
edes Kauppatorin muikun tuoksuisella tanssilla
lohduttaa tai keventää minun onttoa päätäni.
Pitäisi varmaan tiskata
tai kerätä likaisia vaatteita pitkin asuntoa
asetella niitä hissukseen pesukoneeseen.
Jotain pitäisi tosiaan tehdä
unohtaa tärkeily ja olla ei mitään
ei minkään vuoksi.
Harri
|