Kuihtuneena kaupunkiin

Tuntuu kuin olisin kohdannut 
jonkinlaisen nuoruuden & elämän Tylsyyden 
kesällä kukkivan epätoivon 
joka nakertaa pienillä myyrän hampaillaan 
minun Olemassaoloni mukavuutta. 

Mielessäni ei ole yhtäkään ajatusta 
jossa olisi edes sinapinsiemenen verran 
luovuutta, iloa, lämpöä, surua tai mitään muutakaan 
joka tekee ihmisen olon 
inhimilliseksi. 

Haluaisin jättää (taas) tämän Kaupungin 
rakkaan mutta raskaan Stadin 
joka ei jaksa enää yrittää 
edes Kauppatorin muikun tuoksuisella tanssilla 
lohduttaa tai keventää minun onttoa päätäni. 

Pitäisi varmaan tiskata 
tai kerätä likaisia vaatteita pitkin asuntoa 
asetella niitä hissukseen pesukoneeseen. 

Jotain pitäisi tosiaan tehdä 
unohtaa tärkeily ja olla ei mitään 
ei minkään vuoksi. 

Harri