Roskalava

Punavuorenkadulla on rakennusmiesten sininen roskalava.

Se on ruosteinen ja kylkeen on kirjoitettu
VIVA LA REVOLUTION!

Tuon vallankumouksellisen roskalavan ohi 
kulkee tummahiuksinen nuori tyttö
aika tarkalleen minun ikäiseni.

Hänellä on levän värinen vihreä toppi
juuri oikean muotoiset rinnat
vuoden aikaan nähden huomiotaherättävän valkoinen iho
ja kaikin puolin jumalaiset piirteet.

Minä poltan ikkunassa tupakkaa
katselen tuota neitokaista
ja haluaisin hellästi ottaa häneltä paidan pois
siirtää hiukset hänen korvansa taakse
ja suudella kaulaa
katsoa häntä silmiin ja kertoa
ettei meillä ole mitään menettävää.

Neito katoaa näköetäisyydestäni
mutta autojen takaa ilmestyy paperikassi
joka tanssii hetken tuulen kanssa
kuin jossakin taide-elokuvassa.

Siemailen kahviani
katselen kyhmyjoutsenen sulkaa
jonka toin Sipoosta 
kalaretkeltä 
tähän pieneen yksiööni
muistuttamaan ettei rakkauden puute tarkoita sitä
etteikö maailmassa olisi enää rakkautta.

Liikennemerkin päälle on laitettu mustaa jätesäkkiä
ja jostakin kantautuu puhtaan pyykin tuoksu.

Vien kuluneet kenkäni roskalavalle
ja lähden ostamaan uusia.

Harri