Tuska ja suru muodostavat elävän painajaisen

Kiitos kovasti,
aivan helvesti..
Onko tämän vaivan arvoista,
että kuolit turhaan 
oman käden kautta?
Verta valutit, 
muistoistani teit painajaisia.
Miksi tämä sattuu,
miksi teit sen?
Edes ne piirtämäsi kuvat perhosista
eivät pelastaneet sinua 
elävältä helvetiltä.
Tai ne ihanat valokuvat, 
joissa me olemme.
Ikuiset ja valheelliset hymyt,
jotka eivät kuole koskaan..
Ja ne muistot,
nyt ne ovat tuskaa.
En voi muistella hymyillen,
itken aina kun sinusta puhutaan pahaa!
Et sinä ollut paha,
et möskään hyvä, mutta 
sinä olit sinä, et kukaan muu.
Haudallesi on vaikea tulla,
miksi juuri minun pitää kokea tämä tuska?
Ei, en halua, mutta minun on pakko,
muuten kukaan muu ei vie haudallesi kukkia
niin kuin minä..

Ei kuvaa minua, tai ystäviäni! Kunhan kirjoitin.

Valkea Helmi