Elämä

Mikei kukaan kertonut, 
että tällaista on elämä.
Miksei kukaan varoittanut,
etten tästä ehkä selviä.
Ja toivon ettei kukaan huomaa,
kun syvällä mun sisällä
on paikka jossa tunnen ettei
mua mikään kiinnosta enää.
Luovutin pelin jo ajat sitten,
nyt roikun vaan perässä.
Tuntuu että oon vaan tiellä.
Oon taakka muille, perässävedettävä.

Huomasin jo kauan sitten,
miten vain satutan läheisiä.
Nykyään vain painan katseen,
en katso silmiin ihmisiä.
En sano enää mitään ääneen,
täällä se on kielletty.
Nämä neljä seinää tekevät mut hulluksi,
tiiän, tää peli on jo menetetty.
Mun elämän pelinoppa,
ei antanut enään tasalukuja,
hiljalleen musta
alkoi tuntumaan että hukun ja 
tässä pimeydessä mun ympärillä,
en jaksa enää haroa.
En vaan enää jaksa,
edes yrittää ettii valoa.

Houkutus