Elämän juna

Mä istun yksin tässä elämän junassa
ja katon huuruisesta ikkunasta ulos.
Ympärillä paljon tuttuja,         
kuka viereen jää?
Niin paljon valheita,
onneksi pari tosiystävää.
Katon kuinka joka pysäkillä tulee lisää lössii,
ja joskus joku lähtee, joku jää jo pois kyydist.
Heitä kaivataan koko loppumatka,
mutta juna liikkuu, mun on vaan jatkettava.
Jotkut frendeistä on vaihtanu vaunuun toiseen,
tiiän, ei tavata enää, ainkaan useest.
Omassa vaunussa läheisimmät,
perhe ja frendit, mulle tärkeimmät.
Mä tiiän, ne pysyy täällä mun rinnalla,
makso mitä makso, hinnalla millä hinnalla.
Ja mun ikkunasta näkyy pala taivasta
ja tähdille kuiskin hiljaisia toiveita.
Ne vahtii ja kuuntelee mun haaveita,
ainoat, jotka ymmärtää mun unelmia:
On vierelläni paikka tyhjää,
odotan, että Hän siihen istuu
ja loppumatkaksi viereeni jää.

Houkutus