Onneton tarina

Ne seisoo lumisatees ulkona ja toisilleen huutaa,
mitä vittua ne tekee, kaataa lisää paskaa niskaa.
Sormet puristuu nyrkkiin, käsi nousee ilmaan,
nyrkki sivaltaa ilmaa ja tulee hiirenhiljasta.
Mä katon niit verhojen raosta, vakoilen salaa,
mietin miten ne voi siitä helvetistä pelastaa.
Tiiän lääkärit ei auta ja terapia on turhaa,
ne sata kertaa eroaa ja silti yhteen aina palaa.

Se on siinä, that’s it, lopputekstit, the end,
onnettomalle tarinalle loppu epäonnellinen.

Herään yöllä, kun rapun ovi kolahtaa,
mies baarista jurrissa taas kotiin palaa.
On hetken kuolemanhiljaista ja sit se alkaa,
tältä huudolta ja rähinältä ei pelastu kukaan.
Ei tarvii oottaa kun hetki, sireenin ääni kuuluu,
pimeen huoneen kattoon valo sininen heijastuu.
Joku taas kyllästy, soitti kytät messiin,
hyvä niin, taas rauha, taas hengis selvittiin.

Se on siinä, that’s it, lopputekstit, the end,
onnettomalle tarinalle loppu epäonnellinen.

On pari päivä hiljast sit taas vakoilen salaa,
ne seisoo lumisatees täl kertaa toisiaan halaa.
Ne kattoo syvälle silmiin, mietin mitä ne näkee,
ei tunteilleen voi mitään, vissiin se niin menee.
Mies pyyhkii hiutaleen vaimonsa poskelta,
se hymyilee, mut samal värähtää kosketusta.
Ne ottaa kädestä kii ja katoo illan hämärään,
vain hankeen hiljaa peittyvät askeleet jää.
Mä tiiän ne vajoo taas feikkirakkauteen,
on kumpikin taas valmis uuteen kierrokseen.

Se on siinä, that’s it, lopputekstit, the end,
onnettomaan tarinaan yks hetki onnellinen.

Rap-muotoon yritin tätä tekstiä väsäillä :D

Houkutus