Vartoen

Metsän tuoksut nousevat maasta
ne maistuvat auringolta, vihreiltä asioilta, lähteen vedeltä.
Maan uumenista kömpineet mehiläiset
heiluvat kehdoissaan tuulen mukana
hämähäkin hopeakartanossa.
Valkoinen hännänpää katoaa valon piilosta.
Se suhahtaa ohitse,
kuin kauan sitten unohdettu muisto;
kuin ohikiitävä väre selkäpiissä.
On tyyntä.

Pian se nousee
jalkojeni juuresta
kiertelee ja kaartelee
pysähtyy.
Katsoo kysyvillä silmillään,
vaikka varmasti ymmärtää
mitä on tapahtumassa.
Annan sille luvan -
neulasten rapinaa, kevyt tömähdys, kylki kylkeäni vasten.
Huokaa syvään
odottaa
odotan.

Tinusaerwen