Luontoni

Vaipuu mun luontoni
kuin ilta yötä vasten
vesi huokuu tyyneyttään
vaikka vain myrskyä kaipasin

Valkea hengittää nyt tasaisin vedoin
puhun vähän ja asiaa
niinkuin se jotain ymmärtäisi

Missä karkean pakkasen kaipuu
kantamattoman lumen pehmeä syleily
se miksi ei minua kutsu nyt

Istun siis kivelle luontoni viereen
kysyn, vastaan, kysyn

Tässäkö se tie päättyy,
joka on minulle on hymyillyt
kuvaillessani suruja maisemiin

Itätuuli