Runo 1

Kävelen kadun kulmaan,
tunnen kuinka minuun katsotaan,
alakuoisin silmin.

Niin paljon vääryyttä kärsineet,
kylmän syleiltyjä lapsia.
Lian tahrimia, oman onnensa kulkijoita.

Istuvat kylmää seinää vasten
ja tuijottavat tyhjyyteen nälkäisinä.
Eivät tiedä päämääräänsä.
Annan heille rahaa,

silti, kaiken sen tuskan alla,
he jaksavat hymyillä ja kiittää.
Hetken vielä seison siinä
ja katselen ohikulkevia ihmisiä.

Eivät edes käännä päätään
katsoakseen noiden lapsien puoleen,
kulkevat ohi. Eivät taida tietää
jakamisen ilosta ja säälistä.

Jane