Itse pohdiskelua

Olen kuin susi, yksinäinen ulvoja, ikuinen vaeltaja,
ainainen onneni koettaja.
olen kuin ohut jää virtaavan joen pinnalla,
tai onneton harakanpoika, ankaran tuulen armoilla.
Olen kuin henkäys ajan kiertokulussa,
ija vain tuulen sointu pyörremyrskyn varjossa.
Olen aamukasteen pisara lehtien alla,
aina muiden mukana- ja siltikin toisista erossa.
Olen kuin muinainen Janus-jumala,
tai kenties samanlainen kuin järkähtämätön kivi,
keskellä kuohuvaa koskea.
Olen kuin myrskyn merkki taivaalla,
ja siltikin
vain kalpea kuutamo kylmässä avaruudessa.

Olenko oman elämäni omistaja,
kuljenko valitsemallani polulla+
Vai oloenko pelkkää tomua taivaalla,
kaikkien tähtien rinnalla?
Olen kuitenkin vain yksi kaltaisteni joukossa,
vain yksi kude suurella kankaalla.
Jos turhaan koitan elämää vastaan hangoitella,
tai saapuvaa talvea vastaan taistella,
petyn vain katkerammin,
ja huomaan totuuden itsestäni.
Mutta nykyään tiedän.
että olen täysin kelvollinen
elämään tässä maailmassa,
joskus niin värittömössä ja harmaassa.

Jenni