Peto

Kuin hullu se kuuta huutaa,
suruansa suurta sille purkaa,
tuskaansa, kuolleen puolisonsa tähden,
se itkee, vain kuutamon tuon nähden.

Ihminen katala, puolison tappoi,
mut peto vain kuitenkin vieres kattoi.
sil vaik viha suuri sen suonis paloi,
niin mitäpä se olis voinut ihmiselle,
tuolle palvomallensa jumalalle.

Peto ain peto on, ja luonne sen on armoton,
siltikään, moni ihminen, ymmärtää ei saata.
Pedon luonnetta hurjaa, ja tuota tunnetta kurjaa,
rakkautta ihmiseen - ystävään ja viholliseen.

korpeen pedon miel ain halajaa,
mut eip siit oo ennää sinne palaamaan,
sil silloin kun se erehty kiintyy ihmiseen,
niin kohtalo luettu oli sen-
pedon kylmäverisen.

Jenni