Sielun vaellus
Pilvinen taivas, märkä maa.
Mikä sieluuni varjostaa?
Ja mitä muuta saatoinkaan
heiltä odottaa?
Kuin vain tuskaa ankeaa,
ja kiukkuu katkeraa?
Kun sade maata armottomasti piiskaa,
maa alla sen periksi antaa,
muuttaen jälleen muotoaan.
Hetken aikaa taivas on harmaa,
mut aurinko satehen jälkeen taas paistaa.
Niin kuin maa elpyy satehen voimasta,
niin ihminenkin toipuu tuskasta