Yötanssi

Yötanssi
Yö kutsuu kulkijaansa,
luokseen sametin pehmeään helmaansa.
Tahtomattaankin he lähtevät,
kokeakseen hurmion uudestaan
ja kunnioittaakseen
Yön muinaisia Jumalia..

Metsän pimeissä varjoissa,
roihuaa liekit rovion.
Niin kirkkaina ja polttavina,
voimallaan puhdistavina.

He tanssivat läpi aikojen,
ja saavat luvatun unohduksen.
Demonin viitan lieppellä
tanssii nuorin,
sisarus parven kuopus.

Kuun hopeinen hohde tulenpunaisilla kiharoilla,
yön kosteus helmenvalkealla iholla.
Siniset silmät mustina
tunteiden palosta.
Jäsenet uupuneina yöntanssista.

Hän huutaa voiman sanoja,
hiukset leimuavat punaisina.
Riitit ovat vähällä onnistua,
mutta auringon ensisäteet
palauttavat hänet taas maanpinnalle.

Oliko se kaikki unta vain,
jos olikin, niin unohdustako ma turhaa hain?
Sisarensa ovat kadonneet,
tomuksi taivaalle,
tuhkaksi maalle,
hedelmöittäen luontoa,
ja jatkaen elämän kiertoa
- vielä yhdellä vuodenajalla

Jenni