Ilman häntä

Tämän runon kirjoitin yhdelle hyvin tärkeälle, ihanalle ja
ymmärtäväiselle ihmisille joka on lähimpänä sydäntäni, joka jaksoi
auttaa ylä, kuin myös ala mäissäkin ilman häntä en olisi noussut
jaloilleni vaan olisin juurtunut polvistani asfalttiin.  Hänen
ansiostaan jaksan taas nauraa ja olla, kuin pieni viaton lapsi. Hänen
sanansa ja läsnä olonsa merkitsee minulle enemmän, kuin uskottekaan se
merkitsee minulle yhtä paljon, kuin oma elämäni minulle. Tämä ihminen
paikkasi elämäni sanoillaan niin pienillä ja viattomilla teoilla,
mutta sitäkin kauneimmilla puheillaan.

Jonseliini