Kumpa voisin

Haluaisin painaa käteni kättäsi vasten ja puristaa lujaa, kertoa
tunteeni sinua kohtaa mitä ajattelen ja haluan sinusta, mutta tuskin
se onnistuu se on mennyttä aikaa jota ei takaisin saa. Olet ystäväni
se on pakko hyväksyä, vaikka se satuttaa on pakko eteenpäin
jaksaa. Puhun itsenikin pussiin, kun väitän, että minulla ei ole sinua
ikävä, vaikka se tunne on suunnaton, sellainen tunne jota ei sanoin
voi kuvailla. Myönnän olet monet illat mielessäni se alkaa ahdistaa,
kun en saa tuntea sitä hellyyden tunnetta sinun kanssasi se satuttaa,
rintaa pistää ja henkeä kivistää, kurkkua kuristaa, mutta se on vain
pakko jaksaa. Se on paljon, kun olet ystäväni se todella merkitsee
jotain, mutta ikävän tunnetta en saa sisältäni pois, tulen todella
kaipaamaan niitä yhteisiä hyviä hetkiä

Ajatuksia ja ikävää.

Jonseliini