Se ei edes ollut niin tärkeää

herää

tytöllä on kärsimätön äänensävy ja kulmat rypyssä
herää jo
tyttö kutittaa varpaista ja tökkii
kitisee
sillä kello on jo paljon ja täytyy lähteä jos aikoo ehtiä
nouse ylös
kivahdus
käskevä ja pikkuvanha

entä jos hän ei herääkään jos hän on kuollut ja tyttö on yksin ja
millaista olisi asua mummolassa tai joutua lastenkotiin ja hän on
löytänyt oman isänsä kuolleena sängystä aamulla ja

huuli värähtää
nouse

hän kääntää kylkeä
hetken tyttö on haljeta onnesta ja helpotuksesta

herää
tyttöä ärsyttää taas
herää
ja on kuin hän mutisisi jotain
tyttö ravistelee häntä
ylösylösylösylös
meiän pitää mennä

mä oon hereillä
anna viis minuuttia

ja tyttö odottaa
ja lähtee taas herättämään
ja odottaa lisää
ja odottaa
odottaa

eikö me lähdetäkään ei tyttö olisi oikeastaan niin paljon halunnutkaan
mennä sinne mutta hän lupasi tytölle ja niille ihmisille ja hän on
aina ajoissa ja pitää aina lupauksensa koska hän on aikuinen ja tietää
aina mitä tekee mutta kello on jo paljon eikä hän vaan nouse

en mä osaa keittää kahvia
nyt vittu ylös

tyttö ei ole koskaan ennen kiroillut
eikä hän edes huomaa
ikään kuin sillä ei olisi ikinä ollut mitään merkitystä
tyttö jankkaajajankkaajajankkaa
samoja sanoja
kunnes nekään eivät merkitse enää mitään
tyttö itkee
enimmäkseen jotta saisi hänet heräämään
ja koska tytön on paha olla
tyttö huutaa

ja hän ei yksinkertaisesti pääse ylös unesta
joka vie jokaisella hengenvedolla alemmas
ja alemmas
alemmas

ja tyttö menee pois ja uskottelee itselleen ettei välitä ja ettei se
ollut loppujen lopuksi niin tärkeää mutta tytössä elää toivo että hän
tulisi ja halaisi ja sanoisi ei hätää eikä olla vielä edes myöhässä
mutta hän ei herää ennen kuin tyttö on varma ja välinpitämätön

tyttö ei enää ikinä puhu hänelle eikä edes huomaa häntä

ja kun hänelle soitetaan ja hän pyytää niiltä ihmisiltä anteeksi on
tyttö vahingoniloinen ja synkkä

ja antaa anteeksi

Kaardemumma