Runo 2

Ankanpoika taapertaa yksin
     jää rasahtaen pettää sen alla      Hetken
siinä räpiköi   kunnes siivet levällään 
jäätyneenä liukuu jään alla
                 Kevät vie sen rantaan,
         haukkojen nokittavaksi,    juhla-ateriaksi
  Pala palalta se pääsee pois tästä maailmasta    

Kelmu