Runo 2

Taas joku on perässäni vaatien minua pysähtymään.
Päivät ovat olleet jo liian kauan synkkiä ja hämäriä.
Aivan liian kauan.
Pysähdyn ja käännyn.
Pieni lapsi katselee minua kyyneleet silmissä.
"Mikä sinun on?"
"Eksyin."
"On vaarallista liikkua yksin täällä ulkona nykyään. Kaikki vaarat ovat perässäsi koko ajan. Et pääse pakoon kauaa ja se on loppusi."
"Tiedän, että sinäkin olet sellainen."
Otan lapsen syliini, koska en pysty olemaan niin sydämetön.
Vaarat, ne vaarat, ovat aina vain vahvemmat ja vaarallisemmat.
Kuolemattomien aika on alkanut ja kuolevaisten aika hupenee hiljalleen.

Synkkien aikojen tuotoksia.

Hippityttö