Ärjyvät joet

Ärjyväiset joen-niskat. 

Vaahtopäillä kuorrutetut.

Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.

Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.

Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.

Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.

Velloen siellä suolalla maustettuna.

Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.

Koboltti