Elämän polulla

Laahustaen tietä elämän,
välillä loikkien joskus hitaammin.

Matkan tuoksuja nuuhkien.

Tie pitkä ehkä, kuka tietää.

Jospa se on lyhyt, mitäs sitten.

Toivotaan niin toivotaan,
että elämän täyteinen ainakin olisi,
eloni matka täällä.

Paljon nähdä saan kokea onnea,
autuutta ehkä suruakin,
mutta elämää sekin on.

Elon päivinä ihanina,
päivän paisteessa kävellen.

Aistini terävinä,
havannoin ympärillä olevaa maailmaa.

Siitä kirjoitan taitoni rajapinnalla.

Välillä tippuen, mutta aina ylös nousen ja jatkan vaan.

Loikkien metsän välistä aukealle,
jossa aurinko lämmittää, Ruhoani kankeaa.


Koboltti