Hekuman suo

Hekuman hetteisellä suolla,
kostealla alustalla horjahtelen, taidetta tehden.

Taidolla miehisyyden.

Reunamilla suon laidan, kiertelen,
astellen selkä suorana.

Katsahdan yläviistoon,
kurkia hyppien suotupsulta toiselle.

Ohuet jalat pitkät ja niin kestävät,
kurjella  painoa kannettavanaan jonkun verran.

Tuulen mukana jo kesän kosteuden tuoksu,
lempeästi hellii pilven lailla,
ympärillä taivaltajaa, käsivarret auki syleilyyn .

Sieltä se tulee, vaikka sitä näe vielä, ei.

Himo nousee suosta, sarvipäisenä,
pelättynä hahmona.

Kosteutta tippuen, suorana kuin honka.

Heittäytyä sen vietäväksi,
olla ja nauttia hetkestä, pysäyttää aika.

Himossa kieriskellen.

Koboltti