Henkäys elämälle

Olematon henkäys.

Maan povesta nouseva elämän höyry,
sekoittuen napakkaan pakkaspäivään.

Nousten sen myötä kohti korkeuksia,
jälleen kerran.

Sinistä vapautta kohti,
avaruuden melskeisiin alle tähtien.

Vailla suuntaa, tarvetta olla missään,
mutta olla kokoajan lähellä maan pintaa.

Raahustavien ihmisten ympärillä.

Syleillen minuuttamme molemmilla käsillä,
hellästi tai kovalla kouralla.

Elämää itseään katsellen.

Koboltti