Kaksi vanhaa
Hiljaa lipui puuvene,
halkoen vedenpintaa.
Väreet jäi jälkeen sen,
tavoitti laine pieni jo rannan.
Narahti hankain,
vain oliko se sittenkin ?
vielä vanhemman soutajan nivelet.
Rustot paukkuen lauluaan piti,
hämärtyvän illan taittuessa yöksi.
Sytytti vanhus lampun,
veneen keulaan,
otti atraimen känsäiseen käteen.
Terävällä silmällä tuijotellen,
alla uivia kaloja.
Monta kertaa niin monta - hän sen tehnyt on,
että muistaa miten.