Kosteus ympärillä

Kosteuden kurjimuksessa puut märkänä seisoo,
helli heitä ei lumipeite valkoinen.

Vaalean talven hetki on kadonnut,
jonnekkin utuiseen majaan peiton alle piiloon.

Lämmin tuuli vasten kasvoja hivelee.

Onko hetki oikea vaiko väärä tuuli,
tänä aikana joka vieraanamme on.

Omista emme tuulen saloja,
reittejä sen emme arvata saata.

Auta ei kuin katsoa mitä tuleman pitää.

Odottaa vain odottaa,
kärsivällisesti sukkien kärjet märkänä.

Uutta aikaa parempaa.

Ehkä huomenna.

Ehkä.

Koboltti