Pilkillä

Jäätä kaikkialla.

Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.

Yksin pilkkijä
valkoisella peitteellä
jäisen kylmässä.
 
Tunteettomassa suuruudessa.

Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.

Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.

Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.

Läpi jään kaira uppoaa
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

Istahtaa penkille.

Monta jäälakeutta jo nähnyt
rispaantunut jakkara.

Pilkkinsä upottaa.

Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen
elämää jo nähnyt.

Vartoo ,vartoo
liikettä ongen odotellen.

Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.

Jospa tänään tulisi
saalista makiaa.

Ehkä ei sittenkään.

Kun täällä vaan olla saan.

Luontoa

Koboltti