Poikasena paperossill

Nöösinä nurkan takan.

Saman ikälöisten kössien kans.

Verettiin ko aika miehet,
posket ol lommol.

Savukiekur nous korkialle,
välill krohittiin ko käv henkeen.

Jonnin moisen ajan siit tehtiin.

Sattus ryökäle isäukko näkkeen,
raahas ko rikollisen sisäll.

Ei hää vihan ollukkaan.

Tokas mees poikka
istumahan pallin päälle,
hää sanos.

Ny me miehet  poltellaan.

Kahtoin silmät mollukall
mitä hää ny.

Rävähytti punast norttii pöytään,
siin myö sit savutettiin.

Jonnin moinen aika men nii,
tyhjä aski jo ol pöyräll.

Rempas äijä piirongin laatikost,
ison sikaarin.

No pojan jullikka paas suuhus
ni iskä sytyttää.

Siin mie sit tovin imin

Jo ol pahhaa pirulaist,
naama vihriänä ja olo karmee,
koko loppu päivä.

En oo sen jälkehen,
tupakkia verellyt.

Historiaa

Koboltti