Polkumme elämässä

Polkuni leveä.

Mahdollisuuksien paletti, suurella siveltimellä,
antaen suuntaviittoja,
tehdä elämästäni nautittavan hetken.

Kiireessäkin pysähtyä.

Naulata kengät nopeat, hirteen kiinni.

Paljain varpain, kosteaan heinään juoksemaan,
lailla iloisen lapsen.

Se kadonnut, hyvä mieli löytyi,
aika antoi odottaa, hetkeä oikeaa.

Järjen ääni vaimeni, 
mieleni sopukoista tilalle syntyi oivallus.

Elämme tätä yhtä elämää,
tämä hetki vain merkitsee,
annammeko sen lipua ohitsemme,
käyttämättömänä turhakkeena.

Hukattuna mahdollisuutena,
tämän taivaan alla,
on rajallinen määrä, noita onnen hippusia.

Halataan märkää puuta, 
kuunnellen sen tarinaa.

Se tuli ennen meitä, 
meidän jälkeenkin, se jää uljaana seisomaan.

Vasten tuulen reunaa,
uhmakkaana nojaten, katsellen maailmaa.

Rauhallisin mielin.

Koboltti